PERÄKORPI. Eihän se mitään erinomaisia voi olla näin vanhalle… Tämä se on vaan, tämä oma piika, Liisa.
TANAKKALA. Pane nyt järveen! Eihän se ole oikein täysijärkinenkään?
NIERULAINEN. Soo, vai Liisa. Noo, mitähän ne valikoimalla paranevat.
Valikoitsijan käteen jäävät usein luut ja niin sen käy tämän
Tanakkalankin.
PERÄKORPI. Kyllä se minulle kelpaa.
NIERULAINEN. Hojaa! Ei muoto murkinaksi kelpaa.
PERÄKORPI. Enkä ole tässä enää minäkään parhaillani.
NIERULAINEN. Perhanasti sinä oletkin vanhentunut näinä viime vuosina.
PERÄKORPI. Minäkö?
NIERULAINEN. Niin. Sinun olisi pitänyt jo ennen ottaa emäntä.
PERÄKORPI. Sitäpä olen tässä katunut. Mutta enhän minä vieläkään niin kovin vanhalle näytä, näin pyhäpukeissa?