NIERULAINEN (Nauraen.) Minä taisin väärin tehdä kun sulhasmiestä vanhaksi sanoin. Mutta totta puhuen, kun minä oikein katson, niin sinä näytätkin nuoremmalta nyt, noin putsattuna.
TANAKKALA. Anna nyt tuon narrata itseäsi. Ruma sinä olet, sun naamasikin on kun vanha kropsu.
PERÄKORPI. Niinkö sinä luulet?
TANAKKALA. Niin ja se on totta puhetta. Sinä, haudan partaalla kääkyttelevä äijä, mitä lempoa sinä teet akalla? Siitä saat jokapäiväisen ristin taloosi.
PERÄKORPI. En minä sitä usko. Liisa on vakava ja nöyräluontoinen ihminen ja talon tavoille jo tottunut.
TANAKKALA. Usko jos tahdot, perästäpäin sen paremmin tietää.
NIERULAINEN. Kas kas, se kadehtii, tämä Tanakkala!
TANAKKALA. Minäkö?
NIERULAINEN. Ha haa, kun meni punaseksi.
PERÄKORPI. Katsokoon itsellensä Tanakkalakin akan aikanaan (Ottaa kaapista pullon ja laseja, kaataa ryypyt.) Tulkaa, naapurit, ottamaan ryypyt suihin.