RIIKA. Niin, mutta mitä varten pitää lasten ja isän välisuhde olla sellainen? Miksi et sinä Miina rakasta isääsi?
MIINA. Hyvä ihminen… (Itkuun pillahtaen:) Kun hän on niin ilkeä ja aina härnää ja…
RIIKA. Isäsi on vanha, mutta ilkeä ei hän ole… Minulla on ollut isä ja isäpuoli, (liikutettuna) ja minä tiedän minkälaista on ilkeys.
MIINA. Kyllähän minäkin…
RIIKA. Mutta sinussa on vikaa itsessä.
MIINA. Niin onkin!
RIIKA. Ja sinun pitää pyytää isältäsi anteeksi, niin hän leppyy kohta.
MIINA. Nytkö?
RIIKA. Nyt ja usein jälestäpäinkin. Rehellinen, lapsellinen nöyrtyminen vanhempain ihmisten edessä, voi, sinä et usko, miten hyvää se tekee nuorelle sydämmelle!
MIINA. Kyllä minä uskon, mutta kun ei isä koskaan neuvo minua, eikä kukaan ole neuvonut, isäkin pistelee ja haukkuu vaan.