PERÄKORPI (Nousee. Puhuu pahoitetulla äänellä.) Se nyt oli sellaista että … kun minä tässä olen tullut vuosi vuodelta Miinankin silmissä hylyksi, niin minä ajattelin, että, jos ottaisi itsellensä jonkullaisen emännän, sellaisen kun saa… Saateipa vanhoilla ole enää valikoiman varaa… Meinasin että se sitten edes vähän pitäisi minusta huolta kun vanhenen.
NIERULAINEN. Kyllä se oikea meininki oli. Ja kohtahan sen Miinankin tie vie nuorempain miesten paitojen paikkuriksi.
TANAKKALA. Ole vaiti!
NIERULAINEN. Vaiti?
PERÄKORPI. Ei suinkaan se Liisa komea ole, eikä korkeata sukua, eikä rikas, mutta mitäpä niistäkään on hyötyä, jos ei ole sopua ja rauhaa.
NIERULAINEN. Niin juuri.
PERÄKORPI (Liikutettuna.) Kun Miina voisikin minua vähän paremmin kärsiä ja pitäisi vähänkään parempaa huolta tarpeistani, niin en suinkaan minä tällaisia olisi ruvennut ajattelemaankaan, vanhalla ijälläni.
TANAKKALA. Älä nyt tyttöä yksin syyttele, itsepä olet hänet kasvattanut.
PERÄKORPI. Niin olenkin, mutta…
TANAKKALA. Eikä kukaan järkevä ihminen saata sanoa tätä sinun naimapuuhaasi muuksi kuin hulluudeksi. Saatpa nähdä, että ennen pitkää kiität meitä siitä, että estämme sinua sitä tekemästä. Liisa on kyllä hyvä piika ja osaa hoitaa karjaa ja hänen köyhyytensä ei ole mikään vika. Mutta kun itsekin ehdit asiata oikein ajatella, niin tulet kyllä ymmärtämään, ettei hän sinulle vaimoksi sovi eikä kelpaa täyttämään sinun emäntävainajasi paikkaa.