PERÄKORPI (Mietteissään päätä vääntäen.) Taidat olla oikeassa.
TANAKKALA. Kun te vaan Miinan kanssa teette keskinäisen kotirauhan, sovitte kahden puolen ja lakkaatte hammastamasta ja rupeette rakastamaan toisianne niin kuin kristittyjen tulee ja sopii, niin teidän on parhain olla niin kuin nyt olette.
MIINA (Itkien.) Antakaa anteeksi isä.
PERÄKORPI. Mitä se oli? Miinako anteeksi pyytää?
RIIKA (Miinalle syrjässä, työntäen häntä isänsä luo.) Mene ja ota isäsi kaulaan.
MIINA (Menee itkien isänsä luo ja panee käsivartensa hänen kaulaansa.)
Jos isä antaa anteeksi, niin minä koetan tulla paremmaksi.
PERÄKORPI (Liikutettuna.) Jumala siunatkoon.
JUHO. Kyllä isällä on myöskin syytä pyytää anteeksi Miinalta.
PERÄKORPI (Liikutettuna.) On poikani, se on totta! Kirouksella minä olen teitä molempia monta sataa kertaa opettanut ja monta kertaa on minun omatuntoni jo ennen siitä soimannut. Antakaa anteeksi, lapset. Minä olen paatunut ihminen.
MIINA. En minä mitään tahdo muistella.