JUHO. Minä en syytä isää, Miinan puolesta vaan sanoin.
RIIKA. Mutta me nuoret, tehdään nyt oikein pyhä lupaus, että me yhdessä panemme kaikki voimamme liikkeelle, sulostuttaaksemme isän vanhuuden päiviä.
MIINA ja JUHO. Tehdään!
PERÄKORPI (Pyyhkien takin helmalla silmiään.) Minua hävettää teidän edessänne. Kun Jumala oliskin sallinut äitinne elää, en minäkään olisi joutunut tällaisiin hullutuksiin.
JUHO. Ja nyt itkut pois. Miina laittakoon tässä hyvät kahvikestit.
PERÄKORPI. Niin todella. Mene Miina.
RIIKA. Tuo Liisa tänne kahville muitten joukkoon. Ei hän ole mitään häpeäntöitä tehnyt.
MIINA. Todellakin! Minä tuon.
PERÄKORPI. Ei yhtään häpeäntöitä, sen uskallan vannoa. Liisa on siivo ihminen ja talomme vanha, uskollinen palvelija. Ja jos ei teillä ole mitään sitä vastaan, niin panen hänelle tämän päivän muistoksi sata markkaa säästöpankkiin.
MIINA. Pankaa vaan!