JUHO. Kyllä minun puolestani.
RIIKA. Se on oikein, kyllä Liisa on sen monin kerroin ansainnut.
TANAKKALA. Minun, joka tässä olen tahtomattani joutunut näiden tapausten todistajaksi, täytyy, vaikka ei tapani ole imarrella, sanoa, että paljon minä olen nähnyt huonompia ihmisiä.
PERÄKORPI. No noh, ihmisiä tässä ollaan kaikin, Jumala paratkoon.
NIERULAINEN. Sanoit minun sanani, Tanakkala. Minä pidän noista nuorista, vaikka eivät antaneetkaan isänsä emäntää ottaa.
PERÄKORPI. Se taisi olla vaan sen parempi, naapuri.
RIIKA. Ja nyt, kun nämät vanhat meitä nuoria näin kiittelevät, niin meidän asiamme on muistaa äsken tekemämme lupaus: teossa ja toimessa näyttää, että vielä vuosien päästä tuon tunnustuksen ansaitsemme.
MIINA (Syleillen Riikaa.) Auta, Riika, sinäkin minua pitämään lupaustani Jumalan avulla.
Esirippu.