PERÄKORPI (Huutaen.) Pane nyt järveen se paasaaminen, että minä saan…
KYLÄ-MAIJA. No se joutaa kyllä järveen, mutta annahan nyt, rakas yrkämies, mun vähän höhlytä enintä puhkuani menemään. Ymmärräthän sinä sen, rakas Iisakki-paappa, — vaikka et sinä siltä mikään paappa ole, sinä olet pulska ja fiini kun pesty variksen poika, mutta mä nyt vaan sanoin paapaksikin —
PERÄKORPI (Syrjään.) Heittäiskö tuon vietävän päällensä ulos?
KYLÄ-MAIJA. No tuota, kyllä minä sen nyt olen tässä moni kertaan ajatellut pääni ympäri ja meinaan niin, että enköhän minä nyt sitte tule teille emännäksi. Kyllähän minä muutenkin elän, vaikka sen itse sanon, mutta kun tekin niin kipeästi tarvitsette emännän ja minä tässä olen joutilas, ja — kun tekin arvelette että minä olisin sopiva, niin mitä siinä on muuta kun… Mutta kuule, mitähän meidän pitää tehdä mun tupani kanssa, pitääkö sen myödä, vai annetaanko olla? Kuinka sinä sen parhaaksi ajattelet? Sinun tahtoasi tässä nyt noudattaa täytyy, sillä mies on vaimon pää.
PERÄKORPI. Koeta nyt, hyvä ihminen, pitää suusi kiini siunaaman aika, sinä olet aivan erehtynyt.
KYLÄ-MAIJA. Noo niin, et suinkaan sinä nyt vielä olekaan minun pääni, mutta siksi kuitenkin tulet.
PERÄKORPI. Ei ikänä, jumalauta!
KYLÄ-MAIJA. Tulet sinä, elä vanno väärin, se on synti. Vaikka kuinka ajattelisitkin tasavaltaa, niin ei se menesty! Miehellä pitää talossa olla ohjakset. Vaikka kyllä minäkin otan ohjakset kireelle siinä mikä minulle kuuluu. Kuule, minä olen tässä ajatellut, että niin tyyni ei me ikänä vie maitoa meijeriin ettei edes papinvoita saada omasta maidosta, ilman ostamatta…
PERÄKORPI (Nousee kiivaasti ja lyö jalkaa lattiaan.) Pane hiiteen nuo juttusi ja mene itse niin pitkälle kun maantietä riittää!
KYLÄ-MAIJA. Mitä se nyt sanoi? Narrannutko se onkin minua?