Iltapuolella pojat heräsivät, ensimmäisenä Ville, siitä, että kärpänen oli häntä poskelle purrut ja saanut tuskasta parkasemaan. Tultuaan tuntoonsa, meni tupaan, sai tehdä oikein riihen tappajain työn, ennen kun toiset edes silmiänsä hieromaan rupesivat. Heikki oli kaikista uneliain, sillä toiset heräsivät niin paljon ennen, että ehtivät nauramaan tämän silakalle, jonka häntä yhä oli ulkona hampaista. Vihdoin hänkin torkosi syljeskelemään, sillä silakka oli jättänyt suuhun kovin ilkeän maun.
"Mutta mikä päivä nyt oikein on?" oli Heikin ensimmäinen kysymys, kun oli saanut vedellä huuhdotuksi ilkeän maun suustansa.
"Häh, etkö sinä enää sitäkään muista?" sanoi toinen vieraista pojista, mutta ei ollut luultavasti itsekään oikein varma asiasta.
"Nythän on heluntain kisapäivä", virkkoi Ville, joka paraiten näytti olevan tajullaan.
"Niin, niin oikein, heluntai-maanantai — niin aivan", ääntelivät toiset ja Ville rupesi taas pulloa tutkimaan.
"Tanhulassa on kisakin", tiesi Paavo.
"Niin, lähdetään sinne!"
"Aika kierua!"
"Hiisi kun me nukuttiin kauan!"
"Ryypätään ensin ja mennään sitte".