"Annas Amalia se lapsi tänne ja mene pesemään kaksi paria kahvikuppia tuosta hyllyltä, mutta älä särje. — Mene sinä, Leena, ennen kun rupeat syömään, hakemaan lammas-riskut navetaan lattialta, niistä sopii paraimmat eroittaa luutariskuiksi, loput saa polttaa tuossa vesipadan alla", määräili emäntä palvelijoita, joista Amalia oli 14 ja Leena 22 ikäisiä.
Lapsi rupesi Amalian sylissä itkemään.
"Jo äiti tulee pikku Maijuanta ottamaan — ten on jo nälkäkin, kun ei koko aamuna ole taanut mitään tuuhunta — huu lastani", laverteli Johanna. Hellästi otti hän lapsen joka oli 6 kuukauden ikäinen tyttö. Kirkkaat silmät tirkistelivät terävästi ja päätänsä käänteli pieni sinne ja tänne. "Ui kun pikku luruni on nälkä, kun häjyllä äidillä on niin kiirettä, ettei ehdi lintuanta ruokkia", haasteli äiti, painaen uhkuvan nänninsä pienen nälkäisen huulille. Lapsentyttö ei malttanutkaan vielä lähteä pois, vaan kyyristyi katsomaan miten hoidettavansa atrioitsi.
"Voo'i kun te taattaa työlä paljo, te pikku Maiju, mutta minä otan ja valattan Maijulta kaikki tyyni —"
"Yyy", pani lapsi ja työnsi kädellään Amalian pois.
"Pois se lykkää Amalian. — Mene nyt jo katsomaan, ettei tuo kahvipannu kiehu maahan. Kyllähän taas saat tämän haltuusi, kun se on saanut syödä", keskeytti emäntä tytön imartelemisen. Tyttö menikin määrättyyn toimeensa.
"Ota nyt ja pese nuot kahvikupit ensin ja mene sitte syömään", jatkoi emäntä käskemistään.
Leena tuli risu-taakan kanssa tupaan.
"Pane siitä niitä tuonne padan alle, mutta katso vaan, ettet kaada sitä kahvipannua", muistutti emäntä.
Työn tehtyään meni Leena syömään.