Salaperäisesti silmiänsä vilkuttaen ja päätänsä nytkyttäen alkoi Juha kohmeloäänellä laulaa:
"Kaksipa hankkii kauroja,
Kolmas mallasjauhoja,
Neljäs pannunhattuja,
Viides viinanappoja".
Talon tuvassa oli haltiaväki heti alussa kuullut jyräkän, jota Tervahaudan Juha pihatuvan ovella piti. Joonas oli noussut kuullakseen paremmin ja tunteakseen mellastajan äänen. Pian hän sen tunsikin, ja palasi välinpitämättömänä takaisin vuoteelle. Mutta vähän aikaa maattuaan ja mietittyään, sanoi hän Johannalle:
"Minäpä nousenkin ja menen paapan ikkunan alle kuultelemaan vähän, mitä ne puhuvat".
"Mitä sinä huolit heistä, älä mene!" esteli Johanna.
"Leikin päälle menen sinne. Olen kuullut pieniä, hiljaisia huhuja, että taas on laitettu tuonne jonnekin metsänsydämeen salapolttimo. — Minä luulen, että tuo juoppo, jos kukaan, tietää sen eikä hän saata olla sitä meidän vaarille sanomatta".
"Eiköhän ole perätöntä. Olisivatko ne uskaltaneet, kun viimetalvena hävitettiin se, mikä niillä oli", arveli Johanna.
"En minä tuossa väsy, jos käynkin".
"Pane turkit yllesi".
Joonas puki ja hiipi hiljaa vaarintuvan ikkunan alle, laski korvansa likelle jäätynyttä ruutua.