Vaari kirvotti solkivyönsä tuppineen:
"Tottapa tällä saa puolituoppia? Pantiksi tarkoitan tätä, tuota. Minä sen sitte lunastan kun rahaa saan".
Katri otti vyön, pisti esiliinansa alle ja meni. Viiden minuutin kuluttua oli puolentuopin pullo viinaa Matti-vaarin tutisevassa kädessä. Ryypättiin kolmisin aamutuimaan, jonka jälkeen miehet suoriusivat matkalle Varessaarta kohti.
Eräässä mäenpoukamassa ehdotti Teerelän vaari, että vähän levähdettäisiin. Toinen suostui siihen ja niin kellahdettiin istumaan kiven päälle, jonka luminen peitto oli sujuvana pehmitteenä.
"Mutta jos joku tulee vastaamme ja kysyy mihin me menemme, niin mitä sanomme?" kysyi Teerelän vaari.
Juha kopeloitsi taskustaan suuren vihkon jäneksenpauloja ja sanoi:
"Jäneksen pauloja kokemaan ja viemään".
"Taitavat uskoa", myönsi vaari ja iski tulta piippuunsa.
"Huonoa taulaapa sulla on", sanoi Juha katsellen miten toisen tulta säkenöivät iskut turhaan raukesivat.
"Kyllä tämä syttyy, kun…" vakuutti toinen. Ja samassa taula syttyikin. Tupakat saatiin palamaan, otettiin ryypyt ja lähdettiin.
Tie, jota he nyt kulkivat, oli mutkallinen. Sen kahden puolen kasvoi tiheä metsä. Juhaa riemastutti niin se toivo, että taas pian pääsee armaan viinapannunsa partaalle, että ei voinut olla lauluun ratkeamatta, jota kumppalinsakin hiljalleen säestämään yhtyi. Laulu innostutti siihen määrään, että ukot laskivat käsivartensa toistensa kaulalle. Kulku ei tahtonut oikein hyvin käydä laatuun, sillä jalat tahtoivat sotkua tehdä. He lauloivat: