"Että se on jollain tavalla tullut tuon Joonaan tietoon".
"Oliskohan niin? Kyllä minä hyvin uskon, että se, se…" ja ukko väänsi päätä, "että se… Mutta mistä se olis saanut tietää?"
Molemmat seisoivat mietteissään ja harmistuneina, päästäen tuo tuostakin kiukkua ilmaisevan huudahduksen.
"Minultakin meni … kun laitoin jyviä sinne", vaikeroitsi Juha.
"Jos — jos tuo Kustu vetää vielä kanssansa vastaamaan, niin".
"En minä ymmärrä… Kun heille itselleenkin kyllä kelpaa ryyppy. Mitä lempoa siitä nyt sitte on hyötyä, tuollaisesta kiusanteosta, mitä jo", ihmetteli ja paneskeli vaari.
"Siellä oli niin pirusti valmista viinaakin ja tuos se nyt meni. Niis pystypäis oli viinaa, näitkö niitä susivoudin rees?"
"Oikeinko täynnä viinaa?" kysyi vaari vesi kielellä.
"Melkein täynnä. Ei mutta anna nyt ryyppy ja palataan kylään".
Teerelän vaari kaivoi pullon povestaan. Ryypättiin ja pantiin piippuun.
Kun he vihdoin lähtivät kylää kohti astumaan sanoi Juha:
"Oikein multa pyytää itku".