Junkkari aikoi kadota joukkoon, mutta ei sitä ehtinyt, ennenkuin sai jo semmoisen paukauksen Joonaan nyrkistä, että tupertui pyörtyneenä lattiaan seinän viereen. Joonas vaaleni, luuli ensin miehen henkensä heittäneen, mutta havaitsi kohta, että tämä liikahteli. Juuri silloin juoksi huoneesta hänen sivutsensa mies huutaen:
"Oi — oi — oi! Teerelän Ville löi puukolla — hän murhasi minun!"
Mies kaatui portaille ja parvi kokoutui hänen ympärilleen; siihen jäi
Joonaskin.
Siunauksia, avuksihuutoja, itkua.
Tappelu oli murhasanoman levittyä laannut.
Nimismieskin saapui paikalle; kuoleva oli jo silloin vetänyt viimeisen henkäyksensä. Hiljaisuus, jota vähän aikaa takaperin olisi ollut vaikea mielessäkään kuvitella, vallitsi.
"Onko tullut murha?" kysyi nimismies.
"On", kuului useita vastauksia.
Nimismies astui kiireesti portaille. Hänen muassaan tulleet miehet seurasivat.
"Kuka on murhaaja?" kysyi hän katseltuaan kuollutta.
Jotain suhistiin, mutta selvää vastausta ei kuulunut.