"Tänne kätesi" kuului komento.
"Mitä varten? En minä ole mitään tehnyt!"
"Miksi pakoon aijot sinä kurja, jollei mikään omaatuntoasi paina?"
"Mutta minä en ole syyllinen". Villen ääni oli hätäinen ja värisevä.
Nimismiehen ääni oli vakavan juhlallinen, kun hän lausui, luoden silmäyksen ympärillä oleviin:
"Se, joka teistä voi sanoa, että tämä on syytön tuohon murhaan, nostakoon ylös kätensä!"
Jokaisen silmät lensivät uteliaasti ympäri huonetta, vaan yhtäkään kättä ei näkynyt ilmassa.
Sanaakaan enään lausumatta, otti nimismies Villen kädet ja kytki ne.
Ville ei vastustellut.
"No viekää mihin tahdotte, ei tämä poika pelkää. Mutta murhaa en ole tehnyt".
Ville koetti saada äänensä röyhkeämmäksi, mutta turhaan; — se tuli kuin maan alta, vienosti koleana ja värisevänä.