"Onko täällä huoneessa ketään muita?" kysyi taas nimismies Johannaan kääntyen.
"Ei", vastasi tämä,
"Heikin edelläkö sinä äsken ulos juoksit?"
Johanna tyrskähti taasen itkemään ja peitti kasvonsa esiliinallaan.
"Jos sinä menisit vähäksi aikaa ulos, meillä olisi Heikin kanssa kahden kesken puhuttavaa".
Johanna lähti ja otti lypsin-astiat mukaansa, sillä Maija jo kuului ajavan lehmiä tarhaan.
"Kuinka sinä voit?" kysyi nimismies taas, päästyään Heikin kanssa kahdenkesken. Kysymys koski kuuroja korvia.
"Kuuletko sinä!" Tämä lausuttiin jo kiivaanlaisesti, ja Heikki sai luultavasti tuntuvan töytäyksen kylkeensä, koska kiljasi sairaan äänellä:
"Ai-ai!"
Nimismiehen silmät iskivät tulta, mutta hän hillitsi kiukkunsa ja jatkoi kyselemistään ivaillen: