"Siellä tulee isäsi!" huudettiin Villelle.
"Niin siellä tulee Teerelän isäntä!"
"Jopa tulee vanha Masakin!"
"Kas äijää!" virkkoi Ville, katsoen myöskin ikkunasta pihalle, — "entä hänkin tulee. Katsokaapas te siinä, jotka paremmin näette, kommottaako povessa viinapullo, — haa, luulen minä ettei se tyhjin käsin tule, se poika!"
"Hänen housujensa lakkari kommottaa, niin kuin ainakin. Kas sitä! Sieltä välkähti pullonsuu kun ukko tarkasti korkkia, ja poves on toinen pullo. Kas vaan kuinka on varaa". Näin haasteli muuan Villen ystävä.
"Ha haa!" nauroi Ville. "Ukko on silloin aina tavallisenansa kun pullo lakkaria kommottaa, ja silloin on hän tavatonna kun lakkari on tyhjänä. Ei se tule huonosti poikaansa katsomaan. Mutta onpa hän jo itsekin pari kertaa heluja kannellut, se äijä".
Ville istui pöydän edessä olevalla penkillä ja lauloi:
"Kakolamäki on komea taloo,
Vaikk'ei se tänne näjy,
Siell! on monen likan henttu
Ja monen mamman vävy".
Poika lauloi vielä kun isä astui tupaan.
"Se on oikein, poika! Onpa vielä vähän jälellä karskia luontoasi!" sanoi ukko tullessaan tupaan.