Kaikki innostuvat, järjestyvät, pisimmästä lyhimpään, 7-, 5-, 2-vuotiaaseen.
— Mart, mart, hokii innokkaana pienin, äidin näköinen poika, ja kihara, leikkaamaton pellavatukka häilähtelee. Poika sovittelee töppösiä itsekseen sillä aikaa kuin isä etsii säveltä.
Emäntä alottaa kirkkaalla äänellä:
"Suomi armas synnyinmaamme"
Isäntä yhtyy soittamaan. Lapset lähtevät marssimaan. Äiti laulaa. Isän into nousee, jo kohoo istuviltaan seisoalleen, jalka polkee tahtia. Lasten askel käy tasaisemmaksi. Äidin ääni soi heleänä yli kirnunpauhun:
"Taas kun uhkaa pilvi musta
Peittää meidän maat,
Mistä voimaa, uskallusta,
Suomalainen saat?
Luojaas luota, kuolon yöhön
Viel ei kansas jää;
Isäin lailla tartu työhön,
Nosta pystyyn pää!
Isäin lailla tartu työhön,
Nosta, nosta pystyyn pää!"
Ovesta astuvat Kanteleinen ja Niilo, hiljaa, aivan kuin kehottaen: jatkakaa! Mutta emäntä lopettaa. Isäntä vetelee jousellaan vielä, hellittää kuitenkin kohta ja käy hymyillen tarjoomaan vieraalle kättä.
Pieni, 2-vuotias Matti yksin tallustaa äskeisen tunnelman vallassa ja laulaa:
"— notta, notta pyttyyn pää…"