"Ikävä, vaan myös hauska
Se yö oli Hildalle,
Hän armastansa lempi,
Nojas sen rinnalle,
Hän surussansa lauloi
Ja huoliin huokaili:
Hyvästi kauniit lehdot,
Hyvästi rakkaani."
Vanhan miehen äänessä värähti toisinaan ikään kuin kaukainen kaiku Mikkeli-yön laulusta 40 vuotta sitten. Kuuli aivan hyvin, että hän oli ollut aikansa laulumies. Nuorten uteliaisuus kasvoi.
— Sen Hildan isä lähti Kaliforniaan eikä tahtonut antaa tytärtään
Akselille, joka oli köyhä. Ja se Hilda lauloi sitte, että:
"Pois täältä Pohjolasta
Isäni tahtoopi,
Hän Kaliforniahan
Huomenna lähteepi.
Hän viepi minut muassaan
Ja meidät erottaa,
Sä hänen mielestänsä
Oot halpa arvokas."
— En muista enää. Maalari ravisti päätään.
— Ja siitäkö sakotettiin? kysyi Kanteleinen.
— Niin. Se oli siihen aikaan se huuto-sakko. Jos lauloi vaikka mitä yöllä klo 9 jälkeen illalla tai ennen klo 4 aamulla, niin sakottivat ne. Vaikka tämäkin oli painettu viisu, istuin minäkin siitä neljä vuorokautta vesikopiss'. Ja meitä oli 9 näitä Jokirannan poikia. Eikä me sillä kertaa oltu edes yhtään ryypätty, ei sen merkkiäkään! Mutta se vallesmanni ja ne toiset hyvät, jotka sen joukoss' olivat, ne olivat juovuksiss', ja…
— Ja te saitte huuto-sakon?
— No nekös!
* * * * *