— Tuota, ei, ei se sovi.
Kanteleista huvitti esityksen näytelmällinen puoli. Nauraen hän kysyi:
— Miksei?
— Ei! Ei se sovi opettajalle. Ja onko opettaja hypellytkin?
— Se Varamäki taas laskee leikkiä, se on sellainen koiransilmä, lauhdutti Peltonen, kuitenkin hämillään katsellen pieksusaapastensa varsia. Sarvinen sanoi vakavana:
— Antakaa nyt olla, Varamäki, joutavain.
— Mitä varten? Enkö minä ole johtokunnanjäsen yhtä hyvin kuin sinäkin, häh? Tottapa minä saan opettajalle neuvoa ja sanoa mikä meidän kylillä sopii? Hän katsoi tiukasti Sarvisen silmiin. Tämäkin jo ärähti:
— No ei sitä virkaansa nyt niin perinpohjin tarvitse … ottaa. Hänen teki mielensä sanoa: tarvitse antaa päähänsä nousta; vältti kuitenkin sen.
Mutta nyt ehätti opettaja väliin, ennenkuin Varamäki ehti vastata.
— Kyllä se on oikein että Varamäki puhuu suunsa puhtaaksi, en minä sitä paheksu.