— Niin, sitä minäkin! En minä pahalla, hyvä tarkoitus mulla on… Kun näyttää näin mukava opettaja olevan, niin minä sanon mikä on kylän mielipide. Siihen nuorisoseuraan ei teidän, — elikkä sun, sinä olet niin paljo nuorempi mies kuin minä, etten minä viitsi teititellä, — ei sun sovi sinne mennä. Ei täällä kutkaan vanhemmat kristillismieliset ihmiset siellä käy. Se on saatanan kirkko.
Varamäki pysähtyi ja jäi odottamaan vastausta.
— Kyllä minä menen sinne, sanoi Kanteleinen rauhallisesti ja katsoi silmiin Varamäkeä. Tämä joutui ilmeisesti hämille. Hän oli odottanut nuorelta opettajalta kiihkeitä vastaväitteitä seuran puolustukseksi.
— Kuinka sinä, tuota? … yritti Varamäki.
— Kunko te kerran kiellätte? hymyili Kanteleinen.
— Niin… Vaikka ei nyt senkään tähden, mutta… Pitääkö opettaja sen sitte sopivana, että hän hyppelee niiden kanssa siellä?
— Sanon vain, että minä en pidä syntinä pyörähtää teidän tyttärenne kanssa lattialla, mutta sen pidän syntinä, jos te kiellätte minua opettamasta lapsillenne nuorisoseuratalolla samaa mitä täällä kansakoulussakin opetan. Eikä siinä sitäpaitsi ole mitään järkeä, siinä kiellossa.
— Mitä siellä opetetaan, sellaisess' helvetiss'!
— Lasketteko te lapsianne sinne?
— En. Mutta millä ne pitää, kun kaikki muut ovat siellä?