— Kuka siis kutsuu minua? kysyi hän.
— Kuningas, hän kutsuu sinut linnaansa kunniapaikalle ja sitten uusiin, sotaisiin sankaritekoihin.
Ja ketterin askelin, norjin polvin, joissa ei luuvaloa tuntunut, astui uljas soturi loivia, maidonvalkeita marmorirappusia myöten valaistuun linnaan…
* * * * *
Arvid Wittenberg tavattiin eräänä aamuna kuolleena kurjalta vuoteeltaan Samoscin synkässä linnassa, — yksin ja apua saamatta oli tuo maineen kultaama sankari yöllä henkensä heittänyt.
Kuoleman jälkeen hänelle taas kunniaa osotettiin. Hänen ruumiinsa tuotiin sotilassaatolla vihollismaasta kotiin, kaikella sotilaskunnialla haudattavaksi, ja hänen muistokseen lyötti Ruotsin kiitollinen hallitus kunniarahan, jossa näkyi salamaa pitelevä kotka ja johon oli piirretty sanat: Warsovan urhoolliselle puolustajalle.
Santeri Ivalo.
JUHLATAISTELU.
KLAUS FLEMING LAURINPOIKA VIIME RETKELLÄÄN.
Pitkänä, viistona, valkoisena jonona purjehti Ruotsin laivasto eräänä kauniina kesäaamuna vuonna 1644 Tanskan vesillä, risteillen edestakaisin Femernin saaren edustalla. Meri oli rauhallinen, loiva lounastuuli pullisti tasaisesti niiden monien kymmenien sota-alusten valkoisia purjeita, jotka kuin joutsenpoikue emäänsä seurasivat korkeaa amiraalilaivaa ja tekivät sen mukana kauniita kaarroksia aavalla sinivihreällä selällä.