— Niinpä niin. Mutta tuo maitse kulkeva kuormasto meneekin Jämsään.
Meidän on siis jakaannuttava kahtia. Toinen joukko lähtee vesitse
Tamperetta kohti, toinen taas marssii Orivedelle ja odottaa siellä
kuormastoa. Haluatko ottaa sen osallesi?
— Miksi ei, jos teidän ylhäisyytenne kerran käskee. Mutta suoraa kieltä puhuakseni minä paljon mieluummin olisin mukana siinä tulossa olevassa meritaistelussa. Olen syntynyt Oulujärven rannalla ja sen vuoksi laineet vetävät minua vastustamattomasti puoleensa.
— No, sitten sinä saat toisen puolen laivastostamme komentoosi. Kortman lähtee Orivedelle ja pitää kuormastosta huolen. Lähdemme liikkeelle heti päivällisen syötyämme.
Leirissä syntyi vilkas häärinä. Nukkujat herätettiin, keittopatojen sisältö jaettiin miehille ja vangeille, ja kun vahva ateria oli nautittu, ryhdyttiin heti lähtöpuuhiin. Kortman sai mukaansa kaksikymmentä Porin jääkäriä sekä yhtä monta talonpoikaa, ja heti kun heidät oli Kautunsalmessa soudettu maalle, he lähtivät marssimaan Orivettä kohti. Roth ja Spoof ottivat yhtä suuren joukon ja lähtivät kesäillan tyvenessä soutelemaan niitä monisokkeloisia, ihania vesistöjä, joita pitkin Ruovedeltä päästään Tampereelle. Saaren suojaksi ja vankien vartijoiksi jäi parikymmentä miestä, joille Roth vielä rannasta lähtiessään teroitti mitä suurimman valppauden tärkeyttä.
Aamuauringon kullatessa vesistön läntisellä rannalla olevia metsäisiä kukkuloita pieni laivue saapui Toikanlahteen sen leveän salmen suulle, joka erottaa Vankoveden Näsijärvestä. Veneet piilotettiin lahden perukkaan ja miehet astuivat maalle einehtimään. Läheiselle kukkulalle asetettiin vartija pitämään silmällä Tamperetta kohti leviäviä selkiä.
Keskipäivää lähestyttäessä virisi hyvänlainen etelätuuli.
— Sopiipa niiden nyt viilettää myötätuuleen, arveli Roth järvelle silmäillen.
— Paremmasta ei voisi uneksiakaan, lisäsi Spoof. — Me makailemme täällä kaikessa rauhassa ja annamme tuulen lykätä saalista verkkoomme. Kuka olisi uskonut, kun viime talvena näitä samoja maita tulipalopakkasessa vihollisen edellä marssittiin, että muutamassa kuukaudessa kaikki näin muuttuu. Hitto vieköön ne viime talven juoksut! Kun ei saanut edes lämpimikseen tapella.
Laineet liplattivat rannan hietikkoon, päivä paistoi lämpimästi ja leuto tuuli karkotti itikat. Miehet alkoivat torkahdella, ja kun vartija puolenpäivän aikaan juoksi kukkulalta alas, hän tapasi kaikki umpiunessa.
— Tampereelta päin tulee aika vauhtia isonlainen purjealus, hän ilmoitti.