Sillä hetkellä astui Olavi Klaunpoika huoneeseen, käveli suoraan isänsä luo ja ojensi hänelle erään paperin. Marski katsoi kummastuen poikaansa, silmäili paperia ja luki puoliääneen:
»… Teidän ruhtinaallisen armonne lie huvittava kuulla, että sekä kapinaväessä että yleensä koko maassa kerrotaan suurella varmuudella Kustaa Eerikinpojan olevan talonpoikain joukossa, heidän johtajiaan. Mistä juttu on alkunsa saanut, sitä en tiedä, vaan innokkaasti olemme me puolestamme sitä levitelleet, koska se kiihottaa talonpoikain rohkeutta ja vaikuttaa huolettavasti vastustajiin. Mutta juttu on tietysti aivan perätön, teidän ruhtinaallinen armonne tietää, että Kustaa Eerikinpoika ei ole Suomessa…»
— Mistä sinulla on tämä kirje, kysyi marski pojaltaan, kirjeen luettuaan.
— Hieronymus Birckholtzin taskusta, — tuossa on hänen nimensä alla.
Kirje on tarkotettu Södermanlannin herttualle, mutta jäi lähettämättä.
— Birckholtzilta, mutta sitten siihen voi luottaa. Milloin olet hänen taskussaan käynyt, Olavi?
— Kuusi päivää sitten Ulvilan kirkolla.
— Hän on vankina, niinkö, missä?
— Yläneen kartanossa.
— Ja talonpoikain rannikkojoukko?
— Hajotettu, kukistettu; Aksel Kurki on ajamassa sen tähteitä
Pohjanmaalle.