Lauri toi kontistaan tuttavalleen vähän eväitään, joita he Sipin kanssa olivat Kaaperilta ostaneet niillä harvoilla äyreillä, joita hämäläiset olivat heille matka-avuksi keränneet. Mutta ei ollut Vilpulla nyt malttia siinä kuin muutama suupala haukata. Ja pureskellessaan hän puhui:
— Nyt pitää saada venhe vaikka mistä, tästä on jouduttava vesille, muu ei auta.
— Lainataan isännältä, hänellä on venhe tuossa muurin takana aittarannassa.
— Jos venheen tiedät, tule, neuvo minut siihen, pyytämään vain ei ruveta.
— Mutta Kaaperi on rehti mies…
— Tunnen, mutta nahkojaan pelkäisi hänkin, jos asiani kuulisi… Tule!
Talonväki oli sillävälin jo makuulleen mennyt, viimeiset kekäleet vain enää liedessä kiiluivat. Kenenkään huomaamatta hiipi silloin Laurikin äsken tulleen jäljestä ulos, uteliaana kuulemaan, mihin kolttosiin hänen hilpeä ystävänsä taas oli joutunut, koska köysi jo noin läheltä tuntui niskaa puristavan. Lauri tunsi jo pimeässäkin Hepolan pihat ja portit, osasi opastaa toverinsa matalan muurin ylitse rantaan, löysi venheen, löysi airot ja ääneti he rannasta aallokkoon laskivat. Mutta siellä oli myrskyinen sadeyö pimeä kuin hauta, hän ei käsittänyt, mihin he siinä säässä osasivat soutaa. Mutta Vilppu hengitti vesille päästyään vapaammin, ja pian oli entisellään hänen äänensä, kun hän selälle päin soutaen virkkoi:
— Nyt ei enää hätä heiluttele, tästä pimeästä eivät Krister-herran koiratkaan enää miestä vainua. Nyt vain kysytään, mihin soudetaan, selkää on joka taholla, — saat sinäkin jo maihin jäädä, jos tahdot.
— Tulenpahan Kaaperin venhettä takaisin tuomaan, vastasi Lauri. Ja kun Vilppu kyseli jotakin lähdössä olevaa laivaa, johon hän vanhana meripoikana merimieheksi pyrkisi, muisti Lauri päivällä nähneensä erään rääveliläisen aluksen, joka luovi satamasta Uuraan salmelle ja jäi sinne selän taa yöksi ankkuriin.
— Siispä sitä kohden soudetaan, intoili Vilppu sitä rohkeampana, kuta väljemmältä oli pimeää vettä häntä rannasta erottamassa. — Kyllä laivan löydämme, ja Räävelissä olen taas herran kukkarossa, siellä on pakolainen paremmassa turvassa kuin luostarin suojassa.