— Olihan se vähän samanlaista jo Vesilahdella!
— Mutta Jääskessä he minut suoraan päänsä päästimeksi linnankarhulle luovuttivat, ja Krister-äijä oli niin äkäinen, että siinä paikassa oli minulta miekallaan pääkallon halkaista. Ja huovihevosen jäljestä sain kytkyessä juosta Viipuriin asti, — henki oli mennä siinäkin kyydissä, ennenkuin toisyönä linnaan ehdittiin.
Tästä taas Lauri vilkastui ja kysyi:
— Onko linnanherra siis jo palannut?
— On, osan väkeään hän vain jätti Karjalan miehiä masentamaan ja uutta rangaistusveroa ottamaan. Minut tuotiin linnaan hirtettäväksi … jo näytettiin minulle sen ilon paikkakin, odotettiin vain paria karjalaista tovereikseni. Siksi aikaa oli minut tietysti tyrmään pistettävä. Mutta siinä veroinnossaan olivat linnan heitukat sysänneet verotavaroita siihenkin hinkaloon, jossa minua oli säilytettävä, ja ne oli ensiksi siirrettävä muualle.
— Ja sitä et sinä ruvennut odottamaan?
— En kauan. Kädet minulla olivat tiukkaan sidotut, mutta jalat olivat vapaat. Kun niin seisoin holviaukon suulla, huovien ympärilläni touhutessa, katselin kupeilleni… Muurin reunalle ei ollut kovin pitkä harppaus, sen päälle jaksoin loikata, ja muurin alla, huimaavan syvällä, tiesin rannan ja vesirajan olevan. Yksipä on, kuolenko köyteen vai rantakiviin, ajattelin itsekseni, hyppäsin muurin laelle, juoksin sen yli ja viskausin päistikkaa pimeään syvänteeseen… Kiire jo olikin, huovi oli perässäni muurille loikannut ja tapaili sitä kahlenuoraa, joka sidotuista käsistäni roikkui.
— Etkä iskenyt päätäsi mäsäksi?
— Sitä itsekin ihmettelin … sattui siihen kohtaan syvä vesi. Siellä pimeässä aallokossa kuppelehdin kädet köysissä … mutta tuokion kuluttua tunsin ajauneeni muurin juurelle kivikkoon. Siinä makasin ja kihnutin terävään kivensärmään köyttä poikki, sillaikaa kuin huovit ylempänä muurilla hoilasivat ja toisilleen minun jo hukkuneen vakuuttivat. Mutta kun käteni olivat irti, uin siikana salmen yli kaupungin rantaan ja pakenin Mustain veljien luostariin, jonka raskasta portinläppää kolkutin väsyneenä ja märkänä.
— Mutta sinne päästyäsihän olit turvassa!