— Kiitoksia, kiitoksia. — Alma ryökkynä innostui niin, että itsekseen jo valssin pyöräytti.
— Mutta silloinhan te ette saa itse ensinkään tanssia, surkutteli neitosista eräs sääliväinen.
— Hauskuutta on, kun voi olla uhraavainenkin muitten iloksi, ja sen
Antti kyllä tekee, kehui sisar.
— Ja jonkin valssin minäkin osaan avuksi vinguttaa, ilmoitti Eljas.
— Todellakin! Hauska kyllä olisi osata. — No nythän selviää kaikki. — Sylvia jo rupesi selvittelemään asioita, mutta näki samassa, että vanhukset tulivat uudesta viivytyksestä taas levottomiksi.
— Mutta milloinka me sitten lähdemme? Päätetäänhän se. — Ei ollut kaikki selvillä.
— Jo tällä viikolla.
— Eiköhän jätetä ensi viikoksi? Tällä viikolla on jo ollut niin paljon huvitusta — pitää säästää. Eikähän sitä joudakaan. — On hyvin tarpeellista, että kaikissa seuroissa ja kaikissa tuumissa on jonkinvertainen hillitsevä, konservatiivinen elementti mukana vaikuttamassa. Semmoinen tehtävä oli nyt elähtäneiden neitosten.
— Niin, Almakaan ei pääse koulusta.
— Mutta maanantaina on lupa.