— No sovitaan sitten maanantaista, jolloin kaikki joutanevat.
— Ja Lassi tiedustelee Oulunkylässä huonetta ja ilmoittaa sitten kaikille, jos on onnistunut saamaan.
— Niin, niin, sovitaan siten.
Isäntä tuli ottamaan osaa puheeseen, mutta samalla tekemään lopun pitkistä keskusteluista.
— Mitä te nyt sovitte täällä Oulunkylästä?
— Me, isä, aiomme tehdä hankiretken sinne ja tulla junassa takaisin, ja siellä tanssia viulun mukaan, selitti Alma, käyden isänsä kaulaan kiinni.
— Junassako tanssia, tyttöseni! Hillitse toki tanssi-intosi viulun mukaan. Jaa, hyvästi, puhui hän vieraille, jotka ryhtyivät kättelemään; ei kestä kiittää, muistakaa käydä vastakin. Niin, hauskahan teillä näyttää olleen, en ole tyttöjäni nähnyt noin iloisena ennen koskaan. Almakin aikoo junassa tanssia, hupakko! — Jaa, — hyvästi!
Juhana oli jo takki päällä lähtemässä, odotti vain Eljasta, joka vielä viipyi Sylviaa hyvästelemässä. Vihdoin hänkin irtausi.
— Maanantaina siis, ja aikaisin, puhui vielä tyttö.
— Aikaisin, ei kuitenkaan ennen päivän nousua! Kunhan ilma olisi kaunis.