— Niin, ne olivatkin kovin kiihkoisia talonpoikaiset, valtiopäivämies esimerkiksi.
Ruustinna selitti, että hänestä se aina oli tuntunut niin hieman lapselliselta puuhalta, kun Augusta oli siitä puhunut, mutta kun hänen miehensä oli esimerkin vuoksi taipunut siihen suostumaan, niin oli heillä ruiskahvia pidetty, varsinkin palvelusväelle, mutta aina oli toistakin ollut.
— Jaa, ja kyllä se hyvä saattoi ollakin tuo tuuma köyhille syrjäkyläläisille, joilla pennit ovat niin lujassa.
— Niille se kyllä on hyvinkin terveellinen ja maistuneekin — suolattuna.
Ja pappilan nuorilla neitosilla oli niin paljon puuhaa arpajaisista, niin äärettömän kiire, etteivät he joutaneetkaan ajattelemaan niin maallisia asioita kuin kahvia.
Mutta kun vihdoin kaikki oli arpajaisia varten valmiina ja kansakoulunopettaja juhlatilaisuudessa piti puhetta, niin hän lopetti sen seuraavilla sanoilla: »Ja isänmaata palvellessamme emme saa eksyä vähäpätöisiin harrastuksiin, syrjäpoluille, vaan meidän täytyy omistaa koko sielumme, kaikki työmme kansallemme ja isänmaallemme».
Monikin ymmärsi, että hän syrjäpolulla tarkoitti ruiskahviliikettä.
1890.
HÄNNÄTÖN VASIKKA.
P:n pikkukaupunki ei ollut enää ihan viimeisiä meidän maassamme, ei hetikään. Sillä oli jo oma sanomalehti ja oma kirjapaino, ja niitä on kaupunkeja, joissa ei ole kumpaistakaan.