— Voisitko sinä, Juho, koskaan leppyä Ahmaan?
— Ahmaan — en koskaan.
Taas istuttiin sanaa puhumatta, ja kotvasen kuluttua virkkoi Helinä taas:
— Mutta luuletko, että Ahma voisi leppyä sinuun?
— En. Hän ottaa minulta hengen, missä sen vain saapi — mutta minä sen otankin häneltä!
Helinä tuijotti miettiväisenä, silmiään räpäyttämättä, kauan aikaa hyrskyviin aaltoihin. Ja vielä kolmannen kerran hän kysyi matalalla äänellä silmiään kohti nostamatta:
— Ettekö siis voisi sopia millään ehdoilla?
— Niinkö Ahma ja minä? vastasi Juho vitkastellen purjenuoraa kiinnittäessään. — Emme millään ehdoilla.
XI.
Salon synkimmän sisässä,
Korven kolkon kainalossa,
Näkevi salaisen saunan,
Piilopirtin pikkaraisen
Kahden kallion lomassa,
Kolmen kuusen kulman alla.