— Emme uskalla, sanokaamme se suoraan, huomautti nuoremmista porvareista joku.
— Niin, hm, tankkaili pormestari. — Ja jos oikein katsotaan, oli
Vinke tehnyt sopimuksen, tuhman tosin, mutta…
— Mutta ukko vain tahtoi kohtuuttomasti ansaita hänen hädästään.
— No niin, tuomitkaa sitten hänet vapaaksi! Mutta sitäpä ei uskallettu. Pormestari ja raati ei voinut tulla muuhun kuin langettavaan johtopäätökseen. Surullista se oli, mutta mihinkäpä siitä pääsi.
Tuo samainen nuori porvari silloin virkahti:
— Annetaan miehen karata!
Raatimiehet katsoivat toisiaan, — tuuma heitä kaikkia miellytti. Mutta samassa oli epäilyskin valmis:
— Ei hän meiltä saa karata, me olemme hänestä vastuussa.
— Pääsee hän linnastakin, jos vähän autetaan. Mutta pormestari lopetti ne keskustelut:
— Paetkoon jos pääsee, onnekseen menköön. Vaan meidän täytyy nyt antaa tuomio.