— Teemme yrityksen ennen kuin lisäväkeä ehtii saapua, Roth sanoi.
— Mutta jos nyt onnen kaupalla saisittekin Tampereen haltuunne, niin luuletteko noin vähillä miehillä myös kykenevänne sen pitämään? Idman kysyi.
— Emme tietysti suurempaa voimaa vastaan, sanoi Roth. — Mutta mikä estää meitä pyytämästä pääarmeijasta lisäväkeä? Sitä paitsi, vähänkös se merkitsee, että saamme Tampereen sillan ja sikäläiset varastot hävitetyksi. Sitten voivatkin taas tulla Tampereelle, jos mielivät.
— Ja kaikkein parasta on, Spoof lisäsi, että saadaan taas haistella hiukan ruudinsavua. Tämä sota jauhosäkkejä vastaan alkaa käydä niin armottoman nukuttavaksi.
Tultiin Saukonsaarelle, jossa kaikki oli ennallaan. Vangit saivat käydä aitaukseen toisten joukkoon, missä vasta vangiksi joutunut luutnantti tapasi pari upseeritoveriaan. Heidän naamansa venähtivät pitkäksi kun he tapasivat toisensa tällaisissa oloissa. Ensi hämmästyksestä toivuttuaan he alkoivat omalla kielellään vilkkaasti kiroilla kovaa kohtaloaan.
Saarelle oli sillä aikaa saapunut nimismies Bergström. Hänessä oli herännyt vastustamaton halu saada tavata noita rohkeita miehiä, joista tätä nykyä puhuttiin kaikkialla. Lähiseutujen väestö halusi toimia, ja kun vain olisi aseita, nimismies kertoi, heistä saisi kokoon minkälaisen armeijan hyvänsä. Iltamyöhällä saapuikin saarelle useita venekuntia miehiä tarjoutuen Rothin joukkoon. Mutta kun ei ollut aseita, ei heitä voitu ottaa. Sen sijaan he saivat veneensä täyteen jauhoja ja naapureilleen vietäväksi he saivat terveiset, että hekin tulisivat täältä muonaa hakemaan.
— Kun vihollinen hävittää Suomen maata, niin me ruokimme Suomen kansaa vihollisen leivällä, eikö se ole oikeus ja kohtuus? Spoof arveli.
— Nyt te saatte vapaasti palata jaaloinenne kotiin, sanoi Roth Idmanille, kun alus oli tyhjennetty.
— Sitäpä minä varon tekemästä, Idman vastasi. — Jokseenkin varmasti he alkaisivat syyttää minun olleen samassa juonessa teidän kanssanne ja hyvässä lykyssä joutuisin nuoran silmukkaan. Ei, kyllä minä katson parhaimmaksi jäädä tänne.
Kuultuaan Rothin päätöksestä hyökätä Tampereen kimppuun nimismies Bergström innostui sissien rohkeista tuumista siinä määrin, että hän tarjoutui lähtemään päämajaan pyytääkseen sieltä lisäväkeä, joka mahdollisen Tampereen valtauksen jälkeen kävisi aivan välttämättömäksi. Kun Roth oli laatinut hänelle tarkan selostuksen siihenastisesta toiminnastaan sekä vastaisista suunnitelmistaan, innokas nimismies lähti oitis matkaan mennäkseen kiertoteitä suomalaisten päämajaan.