— Ehee, jopa siellä on Spoofkin puuhassa, Roth virkkoi, kun vastakkaiseltakin puolen kaupunkia alkoi kuulua ammuntaa.
Venäläiset pysähtyivät ja joutuivat selvästikin hämilleen. Uhkasiko heitä vaara selän takaakin? Juoksujalkaa heidän lähettinsä riensi kaupungille.
— Pojat, yhteislaukaus ja sitten huikea hurraa päälle! komensi Roth. — Koetetaan mitä ääni vaikuttaa, koska on uskallettua tuoda näin vähiä pistimiä näkösälle.
Käsky täytettiin reippaudella, joka ei jättänyt toivomisen varaa. Säikähtyneinä venäläiset ottivat jalat alleen ja porilaiset päästivät makean naurun nähdessään ja kuullessaan, kuinka pakenevien päällikkö, luultavasti itse Judenjev, ärjyi ja huitoi miestensä keskellä. Porilaiset saivat hyvän tilaisuuden panostaa uudestaan muskettinsa.
— Kas pahalaista, siellä on jo tykitkin äänessä! lausahti Roth, kun kosken puolelta kuului kaksi kanuunan laukausta. — Taitaapa siellä Spoofkin tarjeta. Hänellä on tietysti vastassaan toinen puoli ryssiä ja lisäksi vielä kanuunoita. Myttyyn taisi yrityksemme mennä. Mutta yrittänyttä ei laiteta.
Judenjev oli nähtävästi tullut jo vakuuttuneeksi vastustajien vähälukuisuudesta, sillä yhä itsepintaisemmin hän alkoi ahdistella Rothin vähäistä joukkoa. Yrittipä hän kiertoliikettäkin, mikä pakotti Rothin sitä nopeammin vetäytymään taaksepäin. Puolitaipaleessa Siivikkalaan mennessä venäläiset lopettivat ammunnan uskaltamatta poistua sen kauemmaksi Tampereelta. Porilaiset jatkoivat rauhassa matkaansa ja aamun sarastaessa he saapuivat Siivikkalaan melkein yhtaikaa kuin Spoofin laivuekin laski rantaan.
— Hukkaan meni hyvät humalat! huusi Spoof veneestä nousten. — Olivat penteleet paremmin varuillaan kuin luulimmekaan. Maalle me sentään nousimme, mutta pitemmälle ei kärsinyt mennä. Saimme parista kanuunasta raehauleja ympäri korviamme niin että vinkui. Olisin niin hiivatin mielelläni siepannut ne kanuunat itselleni, mutta sitä varten olisi täytynyt tehdä pieni saarrostus ja siihen ei liiennyt väkeä. Niinpä ei auttanut muu kuin hetken siinä rannalla teutaroituamme palata kiltisti veneisiin ja kartessipanosten vonkuessa ympärillämme soutaa selälle minkä airoista irti sai.
— Entä silta? Se teidän tietysti täytyi jättää rauhaan?
— Viisi miestä lähetin heti hyökkäyksen alkaessa pikku veneellä sillan kimppuun. He ampuivat vartijat ja räjäyttivät yhden arkkuvälin. Mutta mitäpäs siitä, pianhan ne sen vertaisen vahingon korjaavat.
— Entäs mieshukka?