* * * * *
Linnan vaakunasaliin kokoontuivat Suomen herrat taas tapansa mukaan neuvottelemaan huomispäivän huolista. Synkkävarjoinen oli tänään Tönne Eerikinpojankin korkea otsa. Nyt oli näet Munkkiportintorni siirtynyt hänen puolustettavakseen, ja hän oli tänään nähnyt, kuinka helposti se olisi voinut mennä. Poissa oli ivan hymy Henrik Bitzinkin kapeilta huulilta, sillä tämän päivän ottelussa ei ollut hänen pilalleen sijaa. Mutta värähtämättömin kasvoin istahti luiseva laamanni Klaus Henrikinpoika siihen pöydän päähän, jossa hän aamupäivällä oli laatinut kirjettään. Siinä oli kirje vielä lopettamatta hänen edessään, hanhensulka vieressä, ja kun ovinihti oli sytyttänyt haarajalustan talikynttilät, virkkoi hän, savea sormistaan karistaen, rauhallisesti:
— Laitammeko siis tämän piispalle menevän kirjeen nyt valmiiksi?
— Mutta saammeko sitä enää täältä menemään, kun kerran läntinen tie on vihollisten hallussa? epäili Juhana Frille.
— Vielä saamme, vastasi Posse, tepastellen lattialla ketterästi, ikäänkuin ei häneen päivän ponnistus ja jännitys olisi mitään jälkeä jättänytkään. — Airut saa soutamalla kulkea Säkkijärvelle; sinne tuskin venäläiset ovat vielä ehtineet.
Klaus-herra viivähti tuokion sulka kädessään, ikäänkuin miettien, mitä hän siihen nyt kirjoittaisi. Mutta jo ehti Bitz hänen avukseen:
— Kirjehän on vähällä valmis. Pieni lisäys vain tämän päivän tapahtumista; nehän mainiosti valaisevat sitä mitä siinä edellä on sanottu.
Klaus Henrikinpoika painautui pöytää vasten, ja taas taipui hanhensulka hänen taistelusta kankeaksi käyneessä kädessään. Toiset herrat jatkoivat takkatulen ääressä kuiskaillen keskustelua. Mutta hetken kuluttua jo niisti kirjoitusmies kynttilät ja rupesi lukemaan, mitä hän oli kirjeeseen lisännyt. Loppulause kuului: "Kerran taas heidät karkoitimme. Mutta Jumala yksin tietää, miten tämän linnan käy, kun vihollisen ensi kerran tekee mieli uudistaa hyökkäyksensä."
Siinä oli tulkittuna kaikkien rinnoissa tällä hetkellä vallitseva mieliala ja ajatus, ja ääneti yhtymällä he hyväksyivät laamannin kirjeen. Tämä virkkoi:
— Siis kaikkien nimet alle!