— Terveiset linnasta! Siellä oli morsiamesikin jo pystyssä linnanportilla.
Evert ei vastannut, mutta Pentti kysyi:
— Näkyikö vihollisia liikkeessä Latokartanon puolellakin?
— Näkyivät ne sielläkin virittelevän sytytystuliaan; pian kai paukahtaakin. Mutta siitä ei ole vaaraa. Vouti on valpas ja salmi on auki.
— Entä Posse-herra?
— Hän on tänne tulossa, reippaana kuten aina. Äsken juuri näin hänen pataukkoa puhuttelevan sillankorvassa. Huusi velholle hevosen selästä, että tietääkö haltijasi tänään mitään?
— Entä Tiurin äijä?
— Pitäisi tietää, vastasi noita, ja kehui keittäneensä nyt lipeästä ja sammakoista ja ruumisarkkunauloista sellaisen liemen, ettei ennen koskaan. Sitä lientään hän roiskautti kauhallisen lumeen ja käski herran ajaa yli.
— Posseko ajoi?
— Ajoi. Velho tarkkasi silmät soikeina ratsun kulkua ja urahti:
Hyvin astuu, mene tervennä! Tänä iltana tarinasi tiedät.