Tämä sanoma levisi nopeasti linnanväen keskuudessa, ja kilpailua syntyi siellä vain siitä, kuka mukaan pääsee, sillä mieli kaikilla teki. Vanhat partiomiehet linnaväen joukosta valittiin oppaiksi ja johtajiksi. Ja markkinoilta palaaville savolaisille vietiin ilosanoma, että nyt on sulku poissa, nyt pääsevät miehet pakopirteiltään kauan toivomalleen kostomatkalle. Ja se tiedettiin, että tämä sanoma oli nopeasti leviävä pitkin erämaita ja kaukaisia kalajärviä, tiedettiin, että siellä nyt miehet miettimättä katkasevat kevätpyyntinsä, lähteäkseen tuottavammille apajoille, joille heitä ajoi sydämiin iskostunut pitkä viha.
Eikä monta viikkoa kulunut, kun jo rupesi joka taholta pitkien vesistöjen varsilta saapumaan Kyrönsalmeen savolaisten venheitä toinen toisensa perästä. Niitä tuli etelästä Savilahden poukamista, tuli pohjoisesta Säämingin suurelta salolta, tuli Juvalta ja Kyyveden erämailta asti. Tuli vanhoja, pitkiä, tanakoita, kymmenhankaisia sotavenheitä, tuli pitkiä kirkkovenheitä ja pieniä nuottavenheitä, joista nyt kelapuut ja tarpoimet joutivat pois. Keihäskasa oli joka venheen kokassa, sotakirveitä ja rautaselkäisiä jousia oli jokaisen soutoteljon alla.
Siellä kaikui pitkin salmen rantoja hilpeä tarina ja reipas laulu; nyt oli unohtunut köyhyys ja hätä. Takamaille, kalasaunoille, olivat miehet jättäneet naisensa ja lapsensa, joiden tehtäviksi nuotanveto ja ansojen kokeminen tänä suvena jäi, ja venheestä toiseen kaikui tervehdyshuuto:
— Hei, näin vuoroin vieraissa käydään!
— Lämpiävät ne tänä kesänä Karjalankin saunat!
— Ja saavat rakennustyötä Laatokan miehetkin, jotka niin usein ovat meidät panneet pirtintekoon!
Niin he uhmailivat, odotellen vielä kaukamatkaisten saapumista.
Eräänä aamuna — oli Pyhän Eerikin päivä — jo laskettiin vesille linnankin kaksi vankkaa sotavenhettä ja niihin käytiin aseita ja eväitä sälyttämään. Kymmenen miestä nousi kumpaankin soutajiksi ja perään asettuivat tarkat väylien tuntijat. Rannalla kulki Kylliäinen lähteville neuvojaan antamassa, vieläkin varottaen:
— Kesälahdella muistakaa hyvin kätkeä venheet, mutta vartioimatta älkää niitä sittenkään
— Sen varomme!