— Sitä juuri. Suomen kohtalo riippuu sekin tuosta unioonikysymyksestä. Sigrid-rouvakin viittaa kirjeessään Hannun venäläisten kanssa tekemään liittoon, joka on kohdistettu, ei Ruotsia, vaan Steen-herraa vastaan. Siinä on meille rauhan tie!
— Ja mekö täällä ratkaisisimme sen unioonikysymyksen?
— Meidän sanamme, kun elämme täällä sodanuhan alla, täytyy painaa paljon. Ja meillä ei ole syytä pönkittää Steen-herran valtaa.
Vilkas väittely sukeusi tuossa pienessä neuvottelijajoukossa. Mutta piispa istui kotvasen ääneti, ja herrat, jotka ikäänkuin neuvoakysyvinä katselivat häntä, saattoivat lukea surunsekaista pettymystä hänen silmistään. Vihdoin piispa rauhallisesti puhui:
— Tuo tuumasi ei ole meille vieras, Niku, mutta valitettavasti on sekin tehoton. En pelkää niin kuin monet muut tanskalaisen nousemista valtaistuimellemme, vaikka en liioin ihaile uniooniaatetta, joka voi tietää monen pikkutyrannin vallattomuutta. Enkä pelkää Steen-herran kostoakaan. Mutta ratkaisevaa on minulle se, että Hannu-kuninkaan kutsuminen Ruotsiin ei sekään meitä enää auttaisi… ei pelastaisi Suomea suuriruhtinaan valloitushimosta.
— Miksi ei? kivahti Niku ja häntäpä jo monet säestivät.
— Siksi, jatkoi piispa rauhallisesti, että Hannu-kuningas jo sopimuksessaan suuriruhtinaan kanssa on tälle, palkkioksi kruunustaan, luvannut sen kaistaleen Suomea, jota suuriruhtinas vaatii, nimittäin koko Savon, Jääsken ja Äyräpään kihlakunnat. Ja juuri sehän meidän on estettävä toteutumasta, se on meille pääasia. Me emme voi sallia kotimaatamme emmekä kirkkoamme viillettävän rikki. Ja se voidaan toki estää paremmin Steen-herran kuin Hannu-kuninkaan avulla.
Vilkasliikkeinen pormestari oli alakuloisena taas istahtanut arkulle ovensuuhun. Hänellähän ei ollut noista venäläistanskalaisista sopimuksista niin tarkkoja tietoja kuin piispalla, joka oli alituisessa kirjeenvaihdossa eri maiden valtiollisten henkilöiden kanssa, ja hän myönsi nyt, niinkuin toisetkin herrat, että piispa lie sittenkin oikeassa. Tämä hymähti nyt orpanalleen, lisäten:
— Niin, sinun suurvaltiollinen ehdotuksesi tuli liian myöhään!
— Se mies, joka tavottelee Ruotsin kruunua, on siis todella voinut tehdä tuollaisen häpeällisen liittosopimuksen, huudahti Klaus-herra, hänkin pettyneenä.