4. Hu, hu, hu on pahin nauru, mitä tieteelliseltä kannalta voi olla, ja sellaiselle naurajalle on heti paikalla ja hyvin kiireen vilkkaan paras kääntää selkänsä ja katsoa, mistä sattuisi olemaan viisi hirttä poikki.
5. Parhain ja kaikin puolin suositeltavin naurun malli on tuo tunnettu ja yleisesti käytetty ha, ha, ha. Se on avomielisen, sydämellisen ja suoran henkilön luonteenlaadun kuvastin ja sellaista naurutapaa käyttävän kanssa on heti hierottava tuttavuutta ja seuranpitoa.
Muita naurutapoja on vielä monia.
Tämän kirjoittaja esim. on kuullut kerran erään kunnioitettavan konstaapelin kimputtelevan suustaan seuraavan sarjan: aih, kih, kih, kih, aih, kih ja erään edesmenneen sekatavarakauppiaan harvinaisen kiah, kiah, kiah-naurun, kuten myöskin muutaman kivalterin kekuttelevan tavuja kek, kek, kek, kuk — lukuunottamatta sitä, että hyvin moni kanssaveljistämme ja sisaristamme päästää riemuitessaan hä, hä hä tai rä, rä, rä-hää.
Niiden arvoitusta, luonteenlaadullisesti, ei italialainen professori, surullista kyllä, selitä.
Mutta ehkä ne osoittavat hyvinkin lempeitä luonteenlaatuja, vaikkei niitä ehkä Italiassa nauretakaan.
Joka tapauksessa on arvoisan yleisön tämän luettuaan tästedes paras nauraa vain hyvän luonteen laadullisesti ha, ha, haa-ta. Tai kenelle se osoittautuu aivan mahdottomaksi — perusluonteelleen kun ei mitään mahda — ja ken ei halua paljastaa heti paikalla luonnettaan, naurakoon koko programmin:
He, he, he, hi, hi, hi, ha, ha, ha, hu, hu, hu, hö, hö, hö, ho, ho, ho, hä, hä, hä, kik, kik, kik, kek, kek, kek, kuk, kiah, kiah, aih, kih!
Huonot ja puolihyvät luonteenlaadut päättävät tietenkin tämän kirjoituksen luettuaan olla viisaampia kuin toiset ja jättää tästä lähtien koko naurun ja vain hymyillä.
Mutta siinä he tekevät itselleen vieläkin huonomman palveluksen.