Inkeri (hymyilee). Mutta tätihän käytti itse juuri samaa kielten sekoitusta, josta tässä on muita moitittu.
Retriikka. Mi-minäkö?
Otteliaana. Just! Sinähän haastelit mönstereistä ja malleista, hi, hi, hi! Elleivät ne ole juuri noita vieraita vaikutuksia, niin en minä enää ole Ovaskaisen Otteliaana!
Inkeri. Niin, kieleemme loisiintuneet, ylemmiltä alemmille yleistyneet lainasanat ovat eläytyneet niin meidän maalaistenkin keskuuteen, ettemme aina ja alati tiedä ja tajuakaan niitä käyttävämme. Maisteri esitti siitä lukuisia maalaisrahvaan parista tekemiään poimintoja. Mutta kuten Otteliaana-täti viittasi, emme me tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan todetaksemme sen itsekin omasta keskuudestamme. Äiti ja tädit ovat, kaikella kunnioituksella puhuen, antaneet siitä tänäkin iltana kilpaa näytteitä. Te olette haastelleet mööpeleistä, sohvista, lenstuoleista, hellasta, sortista, serveerauksesta, retasta, paakareista, kahvereista, rikuista, hollareista, ransseista, huushollista, täkeistä, pelaamisesta, teetaamisesta, putsaamisesta, pyykkäämisestä, tikkaamisesta, kastrulleista, pilkkumeistä, peelareista, kahveleista, pelteistä, hantuukeista, tyynynvaaruista, rekooreista, vingerporeista, nuukista, lystistä, nätistä, maatsalista, myssyistä, halssaamisesta, helssaamisesta, hoolsömmingistä, nestuukeista ja kuka ne kaikki muistaakaan. Ja kuitenkin te olette olleet käyttävinämme supisuomalaista ja väärentämättömän puhdasta suomenkieltä.
Eskolan emäntä. Mutta onko vallan varmaa, että kaikki nuo kahverit, rännälit, hollarit ja halstarit eivät ole suomea?
Inkeri. Kyllä. Jos me olisimme kyllin vieraita kieliä taitavia, voisimme löytää noiden sanojen alkuperän monista kielistä: ruotsista, saksasta, ranskasta, italiasta, kreikasta, venäjästä, arapiasta, jopa kuolleista latinan ja sanskriitin kielistä.
Retriikka. Mutta —.jospa niitä on pakko puheessaan toimeentullakseen käyttää, niin lainoja ja loisia kuin lienevätkin?
Inkeri. Ei ole. Useimmilla niistä on suomenkielessä aivan oma vastaava sanansa, ja puuttuville taas on jokaisen suomalaisen kunnia-asia koettaa keksiä vastineensa. Monet näistä suomalaisista vastineista ovatkin jo käytännössä ja yleistymässä. Mainitsen sellaisista vain kahveli — haarukka, roklata — harsia, karotti — kulho, tyyny — pielus, porsta — harja, peltti — vyö, pännä — kynä, vingerpori — sormustin, sortti — laji, täkki — peite, lakana — hursti, polsteri — patja, räätäli — vaatturi, paakari — leipuri, raami — puite, luuri — harso, loota — laatikko, hansikkaat — käsineet, talrikki — lautanen, vormu — muotti, hantuukki — pyyhinliina, ryytimaa — kasvitarha, huusholli — talous, hollari — pidin, kenkä — jalkine, rossi — rintaneula, tokka — nukke, bluussi — pusero, soppa — liemi, soossi — kastike, ryykätä — silittää ja leninki — hame. Kuten jo näistäkin muutamista monien parvesta poimituista näytteistä hyvin huomaamme, ei kielessämme ole kovinkaan kipeää puutetta lainasanojen vastineista eikä pienintäkään pakkoa lainasanojen käyttämiseen. Sitäpaitsi ei kansamme osaakaan kaikkialla lainasanoja lausua oikein, vaan muodostaa niistä omia nimiään, hyasintista hajusintin, dynamiitista tinamyötin, morfiinista mortviinin ja jopa kahvelista kihvelinkin.
Otteliaana. Just ja separaattorista siparaatin, konduktööristä konehtöörin ja henkipuukhollarista henkipuukon.
Inkeri. On tosin vielä sanoja, joilla ei ole suomalaista vastinetta, mutta niillekin kyllä kielemme kehittyessä oma käsitenimensä löydetään tai laitetaan. Kielemme tutkimiseksi ja edelleen kehittämiseksi perustettu ja toimiva Kotikielen seura onkin jo ottanut senkin tehtävän työalakseen. Kun me elämme Suomenmaassa, olemme oma, nyt itsenäistynyt vapaa Suomen kansa ja meillä on olemassa oma kaunis, Kalevalan moisiin mestariteoksiin kypsä kielemme, niin tottahan meillä on myös velvollisuus itsekullakin viljellä ja käytellä tätä kieltä kunnollisesti ja puhua sitä puhtaasti, vieraista lainoista vapautuneesti. »Nouse, riennä, suomenkieli, korkealle kaikumaan!» on kielemme puhdistamisen kaunis ja korkea sekä samalla oikeutettu päämäärä, muistaen, että »suomenkieli, suomen mieli, niiss' on suoja Suomenmaan!» (Kaikki ovat hetken syviin mietteisiinsä vaipuneina.) Nyt te kai jo käsitätte, mitä tuolla puheen parantamisella ja kielemme perkaamisella tarkoitetaan ja tahdotaan aikaansaada?