Retriikka. Jo! Sillä tähdätään ja tahdotaan oikeaa ja hyvää, kaikkien suomalaisten, ylhäisten ja alhaisten, kannatettavaa asiaa. Minä olen tästä illasta alkaen sen innokas kannattaja ja koetan puolestani pyrkiä kodissani ja sen ulkopuolella puhtaaseen kielenkäyttöön.
Otteliaana (lyödä läimäyttää innoissaan kädellä polveensa). Just puhuttu! Ja tässä on toinen teetaaja, joka tästä lähtien puhuu vain akuraattia ja siistittyä suomenkieltä! Pois pannaan meidänkin huushollista kaikki kielen lainat ja loiset ja tullaan toimeen vain omillamme.
Eskolan emäntä. Nyt minäkin käsitän, mitä se maisteri on siellä opistolla puhunut. Onhan synti ja häpeä sotkea syyttä suotta omaan kelpo kieleensä niin paljon vierasta ja omaa syrjäyttävää. Minäkin olen kielen siivoamisen lämmin ystävä ja kannattaja. En kuitenkaan uskalla luvata paljon puolestani. Kuulun siihen vanhaan polveen, joka on tottunut ja piintyneesti eläytynyt noihin kielen loisiin ja lainoihin ja jonka on jo vaikea mukautua muuhun. Mutta toivonpa sydämestäni ja uskon kaikkien muidenkin ikäisteni asian oivallettuaan toivovan, että te nuoremmat ja teidän kasvattamanne uusi polvi panette parhaanne ja lopuksi onnistutte tässä kauniissa ja kansallemme arvokkaassa kielikysymyksessämme.
Inkeri. Kiitos noista sydämellisistä sanoistasi, äiti! Ne ovat paljon painavia pyrinnössämme. Nuorempien harrastukset ja hankkeet, aloitteet ja yritteet ovat aina toivehikkaampia ja tuloksellisempia, jos niiden takana on väen vanhemman ymmärtämys ja myötätunto. Sitä nuoret aina työssään tarvitsevat. Se innostuttua heitä harrastuksissaan, lisää heille tarmoa työssään ja kannustaa heitä yhä uusiin ponnistuksiin. Kiitos teillekin, tädit, että tahdotte taholtanne kantaa kortenne kielemme kohottamiskekoon. Teidän ja teidän kaltaistenne kaikkien asian ymmärtävien suomalaisten äitien työ on tässä tehtävässä arvaamattoman tärkeää ja kallisarvoista. Eihän suomenkieltämme syyttä sanota äidinkieleksemme. Äidit opettavat sen lapsilleen ja lapsi perii kielensä äidiltään. Kuta kauneinta, puhtainta ja suomalaisinta kieltä äitimme puhuvat, sitä sointuisampana ja väärentämättömämpänä se sitten periytyy ja yhäti ylenee polvesta polveen.
Otteliaana. Just! Pojasta polvi paranee.
Inkeri. Niin, muistaen nyt ja aina ja juurittaen kaikkien kansalaistemme tietoon ja tajuntaan, että »suomenkieli, suomen mieli, niiss' on suoja Suomenmaan» ja että otamme kukin sekä kielessämme että kaikessa muussakin ohjeeksemme äsken mainitsemani Arvidssonin mielineuvon: »Pysy Suomessa pyhänä!»
Kaikki (nousevat). Pysy Suomessa pyhänä! Kielessäsi, mielessäsi!
Väliverho sulkeutuu hitaasti.