Inkeri. Kaitaliina vain.
Otteliaana. Ihan pitää minunkin katsoa. (Nousee, menee Inkerin luo ja alkaa hypistellä Inkerin ompelusta). Niinpähän on, puurtlööppari. Ja oikein hoolsömmingillä.
Retriikka. Ja niin ovat viinit pistokset, jotta luulisi massiinalla tikatuksi.
Otteliaana. Just! Tuskin saisi kaupungin sömmerskalta parempaa.
Eskolan emäntä. Samanlaisia ne ovat muutki Inkerin opistotyöt, vallan kuin vapriikkivalmisteita. Ja niitäkös on siellä näprätty jos johonkin virkaan ja vasuunaan: vanttuita ja vörkkeliä, rimpsuilla ja proteerattuja nestuukkia, merkatuita hantuukkia ja tyynynvaaruja, rikkahollareita, aamuröijyjä ja ihan kokonainen kesäleninkikin. Jo minä sanoinkin Inkerille, että ihanhan sinusta saatiinkin oma sömmerska tänne kotikylään. (On puhellessaan kaatanut kahvia kuppeihin.) Mutta vassokuu, tulkaapas ottamaan toinen kuppi kahvia, ennenkuin täällä kerrassaan kylmenee.
Retriikka (siirtyy Otteliaanan seuraamana pöydän luo kahvia juomaan). Olisihan se jo yksikin kuppi piisannut.
Otteliaana. Just, näittä pootooreittakin, kuten Kivalterin Kaisa sanoo.
Eskolan emäntä. Ottaisit sinäkin, Inkeri, vingerporin verran.
Inkeri. Kiitos, minä join jo iltamassa.
Eskolan emäntä (Retriikalle ja Otteliaanalle.) Muudan mukava juttu minua kuitenkin tinki Inkerin opistostaan kertoessa sekä suututtamaan että naurattamaan. (Inkerille.) Minä meinaan sitä kielen siivoamista.