(66) Tästä kovapintaisesta vaatimuksestaan vitsarangaistusta neiti Rudenschöld'ille sai valtiokansleri Sparre sitte yhä kantaa vitsakanslerin liikanimeä. Sanasutkaus, jota ei voi suomeksi syntymään.
(67) "Kreivi Sköldebrand oli yksi niistä monista, joita neiti Rudenschöld'in kauneus oli viehättänyt, ja joka, herttuan käskiessä häntä vangitsemaan neiti Rudenschöld'iä, pyysi päästä tästä toimesta, sanoen olleensa yksi niistä, jotka olisivat halunneet vangita häntä suloisemmilla kahleilla."
(68) Yhdessä näistä kirjeistä, jossa ei ole vuosilukua, kirjoittaa Magdalena Rudenschöld muun muassa lemmikillensä: "Minä olen äiti, sen tiedän, mutta tämä pyhä nimi, joka nyt on suurin onneni, tulee tulevaisuudessa tekemään minut onnettomaksi. Minä tulen jumaloimaan lastani; mutta toinen tulee saamaan sen koko helleyden. Minä tulen aina pysymään sille vieraana. Ah, ystäväiseni, tämä tuntuu kauhealta niin hellälle sydämelle, kuin minun on, joka ei koskaan anna itseänsä puolinaisesti ja jolle kylmäsiskoisuuden ajatus on rangaistus. Tämän lapsen menettäminen ei siinä tapauksessa olisikaan liian suuresta merkityksestä; minä en voisi koskaan missään tapauksessa olla sille hyödyksi, koska minun tulevaisuuteni tulee olemaan alati pysyminen tässä hovissa, jossa ennakkoluulot pakoittavat minua salaamaan sen olennon syntymistä, josta kerran luulin saavani korvauksen kaikista murheistani. Mutta minä jätän sinut nyt, enkelini, sillä minä olen niin murheellinen tänä iltana; onpa minulla niitäkin hetkiä jolloin ankarasti soimaan itseäni tyttöparkani kuolemasta, nähdessäni, että olen, huolimatta siitä ahdistuksesta, jossa olen, voinut antaa hengen pojalleni. Kuinka väkevä ja jyhkeä hän on jäseniltänsä! Ah, minä huomaan hyvin varomattomuudellani tukahuttaneeni tyttäreni kohdussani; olen koettanut pettää sillä itseäni, että sellaisessa ahdistuksessa ei voinut muuten käydäkään. Mutta verhot ovat nyt silmistäni poistuneet, ja minä tulen sen vuoksi kantamaan ikuista murhetta nauttimani onnellisuuden keskellä, sillä minulta ei tule todellakaan mikään puuttumaan, niinkauan kuin 'parhain poikani' minua uskollisesti lempii." Katso: Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta, B. v. Schinkel'in kokoamia, II osa siv. 329,330.
(69) Paitsi kreivi Pentti Rudenschöld'iä täytyi erään toisenkin sukulaisen, paroni Sven Sturen, tehdä vahtipalvelusta samalla kun eräs kolmas sukulainen, kreivi Piper, näyttäytyi hyvällä ryhdillä katselijana Hessensteinin huoneesta, kreivi Rudenschöld pani tämän sisarensa kaakinpuussa olemisen ja onnettomuuden niin pahaksensa, että hän vajosi juoppouteen, joka lyhensi hänen elämänsä.
(70) Aivan ääneensä kuultiin moniaiden englantilaisten merikatteinien kiittävän Jumalaa, etteivät olleet Ruotsin alamaisia. Ainoastansa poikkeuksena tuli neiti Rudenschöldiä kohtaan tyly mieliala kuuluviin. Niinpä ilmaisi muuan vaimo väkijoukosta tyytymättömyyttänsä siitä, että neiti Rudenschöld pääsi puolella tunnilla, vaikka hän oli tuomittu kaakkiin koko tunniksi. Tähän muistutukseen vastasi eräs hänen lähellänsä seisova mies: "Niin, hän tuli ales, ja nyt on teidän vuoronne astua hänen sijaansa."
(71) Paikalla ollut näkijä on sittemmin todistanut tunti ennenmainittua kohtausta tavanneensa Etelämalmin torilla erään kerjäläispojan, joka oli niin humalassa, että tuskin pysyi seisovallansa; mutta hoiperrellen oli hän kuitenkin harjoitellut hurraamaan. Ilkeät ihmiset sanoivat Kustaa-kuninkaan aikana olleen tapana joissakuissa tilaisuuksissa ostaa hurraa-huutoja kahdeksalla äyrillä ja että tätä keinoa nytkin oli käytetty. Tätä arvelua vahvisti sekin seikka, ettei poliisit laisinkaan koettaneet tukahuttaa tätä melua.
(72) Välskäri, joka seuraavana päivänä sitoi neiti Rudenschöld'in jalat kääreillä, sanoi tuon kolme tuntia kestäneen kiivaan astuskelemisen vankeudessa ennen kaakinpuuhun menemistä luultavasti vaikuttaneen veren vetämistä päästä jalkoihin ja pelastaneen Magdalenan halpaudenkohtauksesta.
(73) Eräs hänen aikalaisistansa lausuu: Neiti Rudenschöld‘in omaisuus on noussut niin kalliiseen hintaan ja ollut niin haluttua, että olisi luullut itsensä muutetuksi aikakauteen, jolloin pyhimysten jäännöksiä haluttiin.
(74) Herttuan palvelusta tekevän upseerin, Sköldebrand'in, kertomus mainitusta päivästä.
(75) Ensimäinen asiakirja, jonka alle Kustaa IV:s Aadolf kirjoitti nimensä hallituksen vastaanottaessansa oli neiti Rudenschöldin täydelliseen vapautuskirjeesen.