"Kyllä minä odotan", sanoi leski iloisena, "kuin vaan autatte minun hädästäni. Rikas Kivi-Taneli itse kyllä maksaa teidän vaivanne, mutta köyhän lesken puolesta Jumala lisää siunausta."
"Saadaanpa nähdä mitä voin tehdä", sanoi mies, nyökäyttäen päätänsä ja ajoi taas uuden vaon.
Iloisena palasi leski kotiinsa, hartaudella laulaen aamuvirttä Jumalalle ylistykseksi.
Ensi kerran moneen viikkoon nukkui leski yönsä rauhallisesti.
Niin tottunut oli leski käymään tuon pitkän matkan pellollensa, ettei hän sitä ensinkään lukenut väsyttäväksi. Jo parin päivän kuluttua kävi hän taas sinne. Mutta suuri oli ihmettelemisensä nähdessään pellon olevan kynnetyn sekä valmiiksi kylvetynkin.
Kiitollisena ja ihmetellen kävi hän kotiinsa useamman päivän odottaen työmiehen tulevan palkkaansa noutaman. Vähä suutuksissaan oli siitä, että pelto ilman hänen luvatta oli kylvetty. Mutta kuin turhaan oli odottanut miestä eikä sen nimeäkään tietänyt, rupesi hän kyselemään kaikilta ihmisiltä, joita peltomatkoillansa tapasi, eikö kukaan ollut nähnyt, kuka hänen peltonsa valmisti.
Vihdoin sai eräältä naapuri-akalta kuulla, että rikas Kivi-Taneli itse oli pellon sekä kyntänyt että kylvänyt.
Hengästyneenä tuli leski kotio, pukeentui parhaamman asuunsa ja niin Kivi-Tanelin luokse kiittelemään ja kumartelemaan. Hän aikoi myöskin pitää korean puheen ja niin tavoin anteeksi pyytää erhetystänsä.
Mutta kuultuaan, mitä asia koski, keskeytti hänen Kivi-Taneli lausuen: "sepä ihan pilaa" ja jätti lesken, kolmannen kumarruksen vielä ollessa ihan keskieräisen.
20.