"Tervetultu vanha sotakumppanini", sanoi kirjoittava kapteeni, "vieläkö muistat vanhoja sotatemppuja?"
"Tottapa niinkin, armollinen kapteeni!" Sitä mies ei ollut unohtanut; se oli liian hyvin istutettuna hänen sielussansa ja ruumiissansa.
Koetteeksi korotti kapteeni äänensä komentamaan niinkun muinoinkin ja huusi: "suoristakaa!"
Silmänräpäyksessä seisoi mies suorana kuin pölkky, riippuvin käsin.
"Käännös oikealle!" huusi kapteeni.
Mies kääntihe melkosen sukkelaan.
"Kivääri olalle!" Komenti kapteeni vielä.
Mies nosti olallensa paperikäärämänsä, jonka todellisesti oli tuonut ruvetaksen käräjöimään.
"Marsch!" huusi kapteeni.
Suorana astui mies avoimesta ovesta ulos pihalle ja maantielle lukein niinkuin ennenkin yks', kaks', yks', kaks'.