Kun oli noustu pöydästä, Jennet pysytteli yhä suojelijattarensa lähettyvillä ja käveli hänen vieressään oppisaliin johtavan käytävän läpi.
"Koetan nousta aikaisin huomenaamulla", kuiskasi hän; "mutta, neiti
Thornhill, olisivathan he voineet minut herättää".
"Sinun on opittava itse heräämään, lapseni", vastasi hänen ystävänsä. "Älä luota muihin; luota ainoastaan itseesi, ja ole riippumaton. Kun toiset näkevät, että tulet ilman heitä toimeen, niin he alkavat pitää sinua arvossa."
Jennet lupasi innokkaasti tehdä parhaansa — kaikkein parhaansa; ja ilmeisesti hän antautui sinä päivänä opintoihinsa kaikki vaikeudet voittavalla päättäväisyydellä. Hillitty supattelu koulusalissa aluksi häiritsi häntä kohdistamasta huomiotaan tehtäviinsä; mutta hänellä oli luja tahto ja hän ponnisteli keskittääkseen ajatuksensa luettaviin sivuihin. Saattoi huomata, että hän herkeämättä käänsi katseensa pois siitä penkistä, millä Charlotte Ashley istui; ja närkästyneenä siitä, että noin kokonaan jäi huomaamatta, nuori neitonen alkoi tehdä suunnitelmia saattaakseen uuden tytön hämilleen.
"Ole varuillasi, Charlotte", virkkoi neiti Thornhill ennenkuin päivä oli päättynyt. "Jokaisen kiusaajan aseet ovat aina kääntyneet lopuksi häntä itseänsä vastaan."
Ja vaikka Charlotte yritti hymyillä varoitukselle, hän punehtui hiukan ja näytti levottomalta opettajattaren kääntyessä pois.
7. luku.
Charlotten vihamielisyys.
"Hänen ylvään välinpitämätön ilmeensä minua inhottaa!" sanoi Charlotte Ashley Pamela Ryelle. "Varmaan hän ei ole mitään ja kuitenkin hän pyrkii käyttäytymään kuin grande dame. Mutta minä aion sen järjettömyyden hänestä puristaa."
"Hän näkyy olevan neiti Thornhillin suojeluksessa", huomautti Pamela.