Hän oli haaveillut, mutta usein hän ei suonut itselleen uneksumisen ylellisyyttä kirkkaalla päivällä. Joka tapauksessa se onkin vaarallista ylellisyyttä. Vaikka uneksija on onnellisissa olosuhteissa elävä nainen, jolla on runsaasti vapaata aikaa, hän saa usein maksaa joutavista kuvitteluistaan kalliin hinnan. Mutta Una Thornhill oli köyhä opettajatar, joka ahersi ankarasti leipänsä edestä ja tarvitsi kaiken voimansa, tarmonsa ja ajatuskykynsä. Oli sulaa hulluutta rakentaa satulinna syksyn lehvistä ja kullata se vienolla päiväpaisteella.

Hän ravistausi pahoillaan ja terästi herpaantuneet aistimensa. Hänellä oli sääntönä, ettei koskaan päästäisi holjottejansa silmistänsä. Hän ei sallinut heidän tuntevan, että hänen katseensa alati heitä vartioitsi, vaan pysytteli aina turvallisen välimatkan päässä, eikä yltiöpäisinkään oppilas ollut vielä koskaan kapinoinut hänen lempeää suojelustaan vastaan.

"Ne olivat täällä juuri äsken", vastasi Jennet hajamielisesti.

Sitten, nähdessään levottomuuden varjon neiti Thornhillin kasvoilla, hän lisäsi nopeasti:

"Minä menen heitä etsimään."

"Maltahan!" hillitsi neiti Thornhill säikähtyneenä.

Hattu kädessä ja hulmuavat hapset irrallaan Minnie Wood juoksi täyttä vauhtia esille muurin nurkkauksen takaa. Hän ei pysähtynyt ennenkuin oli päässyt ihan neiti Thornhillin eteen ja alkoi sitten huohottaa katkonaisia lauseita, joita kukaan ei voinut ymmärtää.

Jennetin persikanväriset posket kalpenivat. Hän ajatteli, että joku hirveä onnettomuus oli äkkiä kohdannut Charlotte Ashleya, ja hänen alati herkkä omatuntonsa soimasi häntä siitä, että oli tuntenut nurjamielisyyttä tyttöä kohtaan. Olisi ollut helppo rakastaa Charlottea, jos Charlotte vain olisi antanut itseänsä rakastaa!

Mutta neiti Thornhill ei niin vähästä säikähtänyt. Hän oli tutkinut Minnien luonteen ja tiesi, että tämä oli arka tyttö, joka koetti viedä kaikkia harhaan rohkeutta teeskentelemällä. Tällä hetkellä seisoi hänen edessään todellinen Minnie hermostuneena ja aiheettoman pelon vallassa; ja opettajatar riensi häntä tyynnyttämään.

"Hengähdä, lapseni", sanoi hän nopeasti. "Kah, et voi saada minua uskomaan, että mitään kauheata on tapahtunut. Charlotte kaiketi on tekemässä kepposiansa?"