"Rakas Charlotte, sinulle on vaikea tehdä mieliksi."
"Mutta tiedättehän kai, että Minnie on tyhmä — ettekö, neiti Thornhill? Tietysti ette tahdo vastata", lisäsi Charlotte vanha veitikkamainen välähdys silmissään. "Te ette sano mitään rumaa toisesta tytöstä toiselle."
"Toivoisin, että noudattaisit esimerkkiäni siinä suhteessa", sanoi neiti Thornhill hymyillen.
"Silloin olisi kouluelämäni kovin mautonta ja yksitoikkoista", vastasi Charlotte täysin rehellisesti. "Toisistamme jutteleminen on tärkeimpiä huvituksiamme. En voi luvata siitä luopua."
"Mutta etkö voi luvata luopua häijyistä puheista?"
Charlotte pudisti päätänsä.
"Haluaisin todella tehdä teille mieliksi, neiti Thornhill, mutta en tiedä, miten se käy päinsä. Ei ole mahdollista puhua opistotovereistaan sanomatta mitään häijyä; ne eivät ole enkeleitä."
"Et ole sinäkään, ystäväni!"
"Enpä suinkaan; tiedän varmaan saavani täyden osani parjauksesta, enkä välitä siitä rahtuakaan."
"Kyllä kai sinä sentään välität, Charlotte; hyväksymisen tavoittelu on sinussa kehittynyt varsin voimakkaaksi."