"Ehkä muutamien ihmisten hyväksymisen. Mutta neiti Thornhill, ette suinkaan usko että tavoittelen kaikkien noiden tyttöjen kiintymystä ja ihailua, jotka ovat tuolla alhaalla?"
"Uskon rehellisesti, että sinua kiusoittaisi, jos he ihailisivat enemmän jotakuta muuta. Sinä tahdot kaikkialla olla kuningattarena, Charlotte."
Charlotte hymyili pientä, sievää itsetietoisen varmaa hymyä, joka sopi hänen kasvoilleen varsin hyvin.
"Kovin teitä huvittaa tutkia ihmisten luonteita, neiti Thornhill", hän huomautti.
Opettajatar naurahti ja kääntyi ovea kohti.
"Käskenkö Jennet Fowlerin tuomaan teesi?" kysyi hän katsahtaen olkansa yli.
"No… kyllä, olkaa niin hyvä… jos tahdotte."
Neiti Thornhill meni alas ruokasaliin hymyillen itsekseen. Hän oli saavuttanut erään hartaimpia toivomuksiansa; Charlotte oli ilmeisesti alkanut pitää Jennetistä, ja nuo kaksi olivat tulemassa hyviksi ystäviksi.
Tytöt asettuivat juuri paikoilleen pitkän pöydän ääreen, kun hän astui huoneeseen. Rouva Mayfield nautti aina teensä yksinään, ja neiti Sand istui paikoillaan ison teekeittiön takana. Madame de Bèze, jolla oli toinen teekeittiö edessänsä, hoiteli nuorempia oppilaita pöydän alapäässä. Neiti Thornhill etsi silmillään turhaan Jennetiä.
"Missä on Jennet Fowler?" kysyi hän.