Rouva Mayfield oli vastannut varsin lyhyeen, että tytöille aina oli etua seurustelusta oivallisesti kasvatetun naisen kanssa. Neiti Sandin alituiset syyttelyt tuntuivat hänestä väsyttäviltä, vaikkei hän ollutkaan sokea tämän arvokkaille ominaisuuksille. Ja kun neiti Sand havaitsi, ettei hänen huomautuksiaan kernaasti kuunneltu, hän kävi varovaisen vaiteliaaksi; mutta hän pysyi yhä uskossaan, että neiti Thornhill oli erehtynyt uransa valinnassa.
Katsellen häntä aivan tasapuolisesti, kun hän istui paikallaan tyttöjen parissa, monet olisivat saattaneet olla samaa mieltä neiti Sandin kanssa.
Kaikki Una Thornhillissa oli siroa ja hienostunutta; hänen sileä pukunsa näkyi soveltuvan täydellisesti hänen solakan vartalonsa miellyttäviin, keveihin muotoihin. Hänen kullanruskea tukkansa oli nuputettu klassillisen pään niskapuolelle. Kasvot olivat maidonvalkeat, silmät tummansiniset, nenä kauniisti kaareva (ei puhtaasti kreikkalainen), ja suu vieno ja hymyilevä. Tuo suu näytti Jennetistä aina herttaisimmalta, mitä hän koskaan oli nähnyt; täyteläisten, punaisten huulien hymy oli sanomattoman unelmoiva ja suloinen. Hänestä Una Thornhill syvän sinisine silmineen ja kermanvaaleine hipiöineen oli taikuri; ja "Taikuriksi" hän ajatuksissaan häntä nimittikin, ollenkaan aavistamatta että juuri tällä nimellä neiti Thornhill oli muinoin ollut tunnettu.
Muinoin! Eipä ihme, että opettajatar toisinaan muisteli noita aikoja ja kyseli itseltään, oliko nykyisyys unta ja entisyys todellisuutta. Epäilemättä olisi hänen ollut helpompi uskoa olevansa entinen Una Thornhill — kaunotar ja otaksuttu perijätär, jonka alttarilla niin monet olivat suitsuttaneet, — kuin vaatimaton opettajatar Pyhän Annan opistossa.
Mutta päättäväisenä luonteeltaan Una oli ryhtynyt käyttämään muuttuneita olosuhteita parhaansa mukaan ja oli siinä aika hyvin onnistunut. Se nainen on järkevä, joka käyttää lahjojaan alhaisessa asemassaan, mihin kohtalo on hänet korkeammalta viskannut. Sensijaan että olisi sallinut taikavoimansa jäädä karuksi, Una käytti sitä nyt paremmin kuin koskaan ennen. Hän oli oppinut sovelluttamaan "maalliset lahjat jumalallisiin tarkoitusperiin".
Silmien ja hymyn omituinen tenho, joka oli "lumonnut" monta maailmaa kokenutta miestä ja naista, voitti nyt niidenkin koulutyttöjen sydämet, jotka olivat vaikutuksille vähimmin alttiit, ja taivutti useamman itsepäisen tahdon kuin mitä neiti Sand koskaan saattoi kehua masentaneensa. Ehkä näin ollen ei tarvitsekaan ihmetellä, että neiti Sand huomatessaan Unan merkillisen menestyksen uppiniskaisten oppilaiden käsittelyssä, selitti tämän saavuttavan voittonsa luvattomin keinoin.
— Hän on sievä, ja hän tietää sen ja lumoaa tytöt kauneudellaan ja viehkeydellään; mutta niitä tulisi hallita eikä lumota, — tuumi neiti Sand itsekseen. Ja vilkaistessaan sitten pöydän sivua pitkin Unan murheellisiin kasvoihin hän tunsi salaista voitonriemua siitä, että oli paljastanut Jennet Fowlerin synnit.
16. luku.
Charlotten pyyntö.
Tyttöjen noustua teepöydästä neiti Thornhill kiirehti heti ylikertaan rouva Mayfieldin huoneeseen.