"Eivät suinkaan, rouva Mayfield. On aivan oikein antaa esimerkki rikollisille."
"Tiedätte, etten koskaan ole kiivas, Una; mutta myönnän tänä iltapäivänä suuttuneeni. Kuulin, että Jennet yllätettynä lukemasta romaania, mihin hän oli kokonaan syventynyt, selitti löytäneensä sen pukeumapöytänsä laatikosta. Pelkään, ettemme koskaan saa häntä tunnustamaan totuutta; hänen käytöksessään oli jotakin itsepintaisen päättäväistä."
"Sallitteko minun jutella hänen kanssaan?" kysyi neiti Thornhill.
"Ei, on parempi jättää hänet itsekseen huomiseksi. Hän saa maata yönsä neiti Sandin huoneessa."
Neiti Thornhill ei sanonut enempää, vaan meni alakuloisena omaan huoneeseensa. Oli vielä puolitoista tuntia kirkonaikaan, ja hän halusi rauhassa mietiskellä; mutta siinä hänet keskeytti Charlotte Ashleyn ääni, joka kuului hänen korviinsa pyhätöstä, kutsuen häntä.
"Neiti Thornhill", alotti Charlotte, "mitä on Jennet Fowlerille tapahtunut? Lapsi, joka toi minulle teeni, kertoi, että hän oli joutunut epäsuosioon."
"Emme saa puhua siitä asiasta ennen huomista", vastasi neiti Thornhill. "On kyllä totta, että hän on epäsuosiossa, mutta tytöt eivät ensinkään tunne syytä siihen."
Charlotte nousi istualleen sohvallaan ja katsahti opettajattareen vakavin silmin.
"En usko, että Jennet on tehnyt mitään järin pahaa", sanoi hän varmasti; "ja tahtoisinpa tietää, kuka on hänen syyttäjänsä".
"Neiti Sand."